Viimeisen kuun stressiä

Kiinnostus blogia ja kirjoittamista kohtaan ei ole laskenut. Aika tuntuu vain olevan kortilla. Aina näitä selityksiä… selityksiä, selityksiä…

Muutamia juttuja on jäänyt kertomatta. Olen nyt asunut kuukauden uudessa kämpässä, uuden kämppiksen kanssa ja mikä hienointa lähempänä kaupunkia. Kämppä on tismalleen, mutta ei pilkulleen, samanlainen kuin aikaisempikin. Edelleen on täysin pimennossa se, miksi jouduin muuttamaan. No, en valita. Puolen tunnin sijasta, nyt matka yliopistolle kestää ainoastaan kymmenen minuuttia. Huvipuistokin on ihan vieressä. Jeps.

Kämppis on mukava ja paljon poissa. Tekee hyvää. Suurimpia kulttuurien kolahduksia ei ole ollut, vaikka I onkin kotoisin Teellä alkavasta maasta. Maa, joka on EU:n kysymyslistalla numero 1. Itse asiassa I taisi eilen mainita, että olen hänen kymmenestä kämppiksestään paras, mutta taisi tarkoittaa, että opiskelen ja olen hiljaa eniten. Pah. Kesäkuu näyttäköön karvansa.
Sen suuremmin ei toukokuussa ole mitään huikeita tapahtunut. Pikku hiljaa on ollut pakko aktivoitua ja alkaa tekemään koulujuttuja. Kevyet neljä paperia pitäisi palauttaa ja viimeisellä viikolla olisi neljä tenttiä. Motivointi on suunnattoman helppoa, kun ulkona paistaa aurinko ja lämpöä on keskimäärin 25 astetta.

Muutama viikonloppu sitten tuli korkattua Kiinassa teetetyt puku ja valkoinen paita. Paikallinen ystäväni P kutsui minut käymään itävaltalaisissa tanssiaisissa. Tanssiaiset (der Ball) järjestettiin erään koulun toimesta Wiener Neustadtissa. Matkaan lähti myös suomalainen H. Kyseessä on siis perijuurin itävaltalainen vapaa-ajan viettotapa. Perinne taitaa tulla Wienin tanssivasta konferenssista. Nykyään koulut järjestävät muun muassa tanssiaisia kerätäkseen rahaa.

Timoarmaan tanssitaidoissa ei ole kehumista. Oikeastaan voidaan puhua ”parkettien partavaahdosta” kuin mistään terävästä. Pari tanssia tuli kuitenkin tanhuttua, joista yksi oli perinteinen wiener-valssi. No, tunnelmasta tuli nautittua sitäkin enemmän.
Paikka oli hieno. Vähän kuin VPK:n talo Turussa, mutta potenssiin (noin) kolme. Ihmisiä oli paljon ja kaiken ikäisiä. Oli hieno huomata, ettei tanssilattia täyttynyt pelkästään vanhuksista, vaan nuoret olivat kovin innokkaasti tanssimassa. Koko illan soi musiikki. Välillä perinteisempää kunnon orkesterin ( jouset, torvet ja systeemit) voimin ja välillä rokin poikasta, tunnelmallista Sinatra-osastoa ja austro-poppia. Tanssiaisten jälkeen Wienes Neustadtin yöelämään ja aamun ensimmäisellä junalla kotiin nukkumaan.

Nyt ja tässä Helluntailoman aikana (maanantai ja tiistai vapaita) olen saanut aikaiseksi kaksi paperia. Yhden kaksikymmentäsivuisen ja yhden kuusisivuisen. Edessä on vielä neli- ja kolmesivuinen. Syy paperien kiirehtimiseen on ilmeinen. Ensi viikonloppuna Timoarmas käy valtaamassa Nürnbergin ja laittaa jalalla koreasti Rock im Parkissa. Seuraavana viikonloppuna Wienin valloittaa akseli M ja P. Juhannusviikonloppuna Wienissä majaa pitää M ja M ja kesäkuun viimeisenä viikonloppuna paikalle tulee töitä pakoileva M. Paljon ämmiä, eikä yhtään ämmää. Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna onkin sitten aika tulla takaisin Suomeen.

Eli pahoin pelkään, että kirjoittelu tänne blogiin vähenee entisestään. Yritetään kuitenkin jossain vaiheessa… ehtiä….